Suomessa harva yhdistää julkisen keskustelun, neurotieteen ja empatian tutkimuksen yhtä saumattomasti kuin Katri Saarikivi. Hän on tullut tunnetuksi monista asiantuntijaroolistaan sekä selkeästä tavastaan jäsentää monimutkaisia ilmiöitä helposti ymmärrettävään muotoon. Mutta harva tietää, kuka on hänen rinnallaan, kun kamerat sammuvat ja työpäivät vaihtuvat kodin rauhaan. Tässä artikkelissa perehdymme Katri Saarikiven puolisoon – henkilöön, joka pysyttelee taustalla mutta jolla on merkittävä rooli niin perhe-elämässä kuin henkisen tasapainon ylläpitämisessä.
Tutkijan työ ja sen vaativa arki
Katri Saarikivi työskentelee neurotieteiden parissa ja on erikoistunut vuorovaikutukseen, empatiaan ja aivojen toimintaan. Hänen työnsä on jatkuvaa uuden oppimista, havainnointia ja tiedon välittämistä. Tieteellisen työn lisäksi hän osallistuu aktiivisesti yhteiskunnalliseen keskusteluun ja pitää tärkeänä ihmislähtöistä lähestymistapaa niin teknologiassa kuin työelämässäkin.
Tutkijan arki ei aina ole yhdeksästä viiteen -tyyppistä. Se vaatii paljon ajattelua, valmistautumista ja hiljaista aikaa. Tässä kokonaisuudessa perhe ja erityisesti puoliso muodostavat tukirakenteen, jonka varaan voi nojata.
Kumppani, joka täydentää – ei kilpaile
Katri Saarikiven puoliso ei ole julkisuuden henkilö. Hän ei esiinny median palstoilla eikä julkaise elämäänsä sosiaalisessa mediassa. Silti hänen vaikutuksensa näkyy Saarikiven julkisessa työssä. Pariskunnan välinen vuorovaikutus, molemminpuolinen arvostus ja yhteiset arvot luovat pohjan, jolta on turvallista ponnistaa niin vaativaan asiantuntijatyöhön kuin vanhemmuuteen.
Kumppanin rooli ei Saarikiven tapauksessa ole varjoon jääminen, vaan tasavertainen rinnalla kulkeminen. Hän toimii luotettavana keskustelukumppanina, arjen jakajana ja myös hiljaisen tilan mahdollistajana – tärkeänä osana tutkijan kokonaisvaltaista hyvinvointia.
Perhe ja uusi elämänvaihe
Viime vuosina Katri Saarikiven elämässä on alkanut uusi ja erityinen luku: äitiys. Hän on kertonut siitä, miten äidiksi tuleminen on muuttanut hänen käsityksiään ajankäytöstä, läsnäolosta ja vuorovaikutuksesta. Uudenlaisen arjen rakentaminen on vaatinut uudenlaista ajattelua, jossa puolison tuki on korvaamaton.
Perheessä jaetut vastuut ja ilot näkyvät sekä arjen rytmissä että jaksamisessa. Kun toinen vanhemmista on intensiivisesti läsnä tutkijamaailmassa ja julkisessa keskustelussa, toisen rooli kotona korostuu – ei sivuosana, vaan keskeisenä voimavarana.
Yhteiset arvot yhdistävät
Katri Saarikiven ja hänen puolisonsa suhdetta ei määritä vain arki tai vanhemmuus. Heitä yhdistää myös laajempi elämänkatsomus. Molemmat suhtautuvat maailmaan ihmislähtöisesti: he arvostavat keskustelua, välittämistä ja pysähtymistä. He uskovat, että teknologiaa, tietoa ja valtaa tulisi käyttää rakentavasti – ei etäännyttävästi.
Heidän yhteiselämänsä on saanut muotonsa arvojen ympärille, ei ulkoisten puitteiden. Luonto, liikkuminen ja yksinkertaiset asiat rytmittävät heidän arkeaan. Tämä kokonaisuus luo pohjan, jossa kumpikin voi kasvaa omalla tahollaan, mutta yhteiseen suuntaan.
Yksityisyys julkisuuden keskellä
Vaikka Katri Saarikivi esiintyy usein julkisuudessa, hän on tietoisesti suojellut perhe-elämäänsä liialliselta näkyvyydeltä. Myös puoliso on valinnut tietoisesti pysyä taka-alalla. Heidän valintansa viestii siitä, että intiimit suhteet ja perhe eivät ole yleisön omaisuutta – vaan yksityinen, arvokas osa ihmiselämää, jota tulee kunnioittaa.
Tämä hillitty ja harkittu linja on saanut osakseen ihailua: heidän esimerkkinsä osoittaa, että tasapaino julkisen työn ja yksityisen elämän välillä on mahdollista, kun molemmat puhaltavat yhteen hiileen.
Yhteenveto
Katri Saarikiven puoliso ei ole lehtien otsikoissa eikä haastatteluissa, mutta hänen roolinsa on merkittävä. Hän on osa kokonaisuutta, joka mahdollistaa Saarikiven vaikuttavan työn, henkilökohtaisen kasvun ja perhe-elämän kukoistuksen.
Pariskunnan suhde rakentuu luottamukselle, yhteisille arvoille ja tilalle kasvaa – sekä yksilöinä että perheenä. He ovat esimerkki siitä, että julkisen ja yksityisen maailman ei tarvitse olla ristiriidassa, vaan ne voivat täydentää toisiaan arvokkaasti ja vastuullisesti.
