Vesa-Matti Loiri (1945–2022) on yksi suomalaisen viihteen ja kulttuurin rakastetuimmista hahmoista. Hänen monipuolinen uransa näyttelijänä, muusikkona ja koomikkona teki hänestä sukupolvien yhteisen idolin. Mutta millainen oli Vesa Matti Loiri nuorena? Tässä artikkelissa syvennymme hänen nuoruusvuosiinsa ja siihen, kuinka ne vaikuttivat hänen myöhempään uraansa.
Lapsuus Helsingissä
Vesa-Matti Loiri syntyi 4. tammikuuta 1945 Helsingissä, vain muutama kuukausi ennen toisen maailmansodan päättymistä. Hän kasvoi Töölössä ja myöhemmin Pohjois-Haagassa, joka oli tuohon aikaan lapsiperheiden suosima kaupunginosa. Hänen vanhempansa olivat Taito ja Lily Loiri, ja perheeseen kuului myös nuorempi veli, Veli-Pekka.
Loirin lapsuus oli musiikin ja liikunnan täyteistä aikaa. Hän oli herkkä ja luova poika, joka oppi laulamaan ennen kuin puhumaan. Hänen eripariset silmänsä (heterokromia) jäivät monien mieleen – ne tekivät hänestä ulkonäöltään ainutlaatuisen.
Nuoruuden intohimot
Nuorena Loiria kiehtoi erityisesti urheilu. Hän pelasi jalkapalloa Huopalahden Hurjissa ja myöhemmin Töölön Vesassa. Häntä kiinnosti erityisesti maalivahdin rooli, ja hän sai jopa mahdollisuuden pelata HJK:n varamaalivahtina vuonna 1972. Myös nyrkkeily ja vesipallo kuuluivat hänen harrastuksiinsa.
Musiikki oli toinen keskeinen osa hänen elämäänsä. Hän lauloi Cantores Minores -poikakuorossa ja soitti huilua, josta tuli myöhemmin olennainen osa hänen musiikillista identiteettiään. Näistä lähtökohdista alkoi rakentua taiteilija, joka yhdisti lahjakkuutta, herkkyyttä ja monipuolisuutta.
Näyttelijänura alkaa
Loirin varsinainen läpimurto näyttelijänä tapahtui vuonna 1962, kun hän sai pääroolin Mikko Niskasen ohjaamassa elokuvassa ”Pojat”. Elokuva sijoittui sodanaikaiseen Ouluun ja perustui Paavo Rintalan romaaniin. Loiri esitti Jakea, ja hänen luonnollinen esiintymisensä sai sekä kriitikoilta että katsojilta laajaa kiitosta.
”Poikien” rooli toi hänelle Jussi-kunniakirjan ja merkitsi lähtölaukausta pitkälle näyttelijänuralle. Samalla se osoitti, että nuorella Loirilla oli poikkeuksellista karismaa ja kykyä koskettaa yleisöä syvästi.
Teatterikoulu ja asepalvelus
Vaikka ”Pojat” oli suuri menestys, tie ammattinäyttelijäksi ei ollut täysin suora. Loiri haki Teatterikorkeakouluun heti elokuvan jälkeen vuonna 1962, mutta ei tullut valituksi. Sen sijaan hän aloitti varusmiespalveluksensa Rannikkotykistörykmentissä Isosaaressa.
Varusmiespalveluksen aikana hän kasvoi pituutta ja kypsyi henkisesti. Vuonna 1963 hän haki uudelleen Teatterikorkeakouluun ja tällä kertaa tuli valituksi. Hän valmistui koulusta vuonna 1966, ja ura teatterin, elokuvan ja television parissa alkoi toden teolla.
Musiikkiuran ensi askeleet
Loirin musiikillinen lahjakkuus ei jäänyt huomaamatta. Hän julkaisi 1960-luvun lopulla ensimmäisiä musiikkikappaleitaan ja nousi pikkuhiljaa tunnetuksi Eino Leinon runojen koskettavana tulkitsijana. Hänen äänensä, huilun soittonsa ja tulkintansa muodostivat omanlaisensa taiteellisen kokonaisuuden.
Vuonna 1980 hän edusti Suomea Eurovision laulukilpailussa kappaleella “Huilumies”, mikä osoitti hänen kansainvälistä potentiaaliaan myös musiikin saralla.
Loirin nuoruuden perintö
Vesa-Matti Loirin nuoruus ei ollut pelkkää menestystä – siihen sisältyi myös epävarmuutta, etsintää ja haasteita. Kuitenkin juuri nuo vuodet loivat pohjan hänen moniulotteiselle uralleen. Lapsuuden musikaalisuus, nuoruuden urheilutausta, ensimmäiset näyttelijäkokemukset ja periksiantamattomuus tekivät hänestä sen taiteilijan, jonka suomalaiset ottivat omakseen.
Yhteenveto
Vesa-Matti Loiri nuorena oli lahjakas, herkkä ja kunnianhimoinen nuorukainen, joka uskalsi kulkea omaa polkuaan. Hänen tarinansa inspiroi edelleen suomalaisia taiteilijoita, urheilijoita ja kaikkia, jotka etsivät omaa ääntään tässä maailmassa.
Vaikka Loiri poistui keskuudestamme vuonna 2022, hänen taiteensa ja tarinansa jäävät elämään – ja nuoruuden muistoista rakentuu osa sitä perintöä, joka tekee hänestä ikuisen osan suomalaista kulttuuria.
